Sisulla ja sinnitellen kohti uupumusta 

Sisulla ja sinnitellen kohti uupumusta 

Työuupumus on tila, joka ei poistu lepäämällä eikä sisukkaalla yrittämisellä.

Haastattelin Resilion työpsykologi Eerika Skarpia kuullakseni ihan oikean psykologin näkemyksiä siitä monimutkaisesta ilmiöstä, josta useimmilla meistä on reilusti arkitietoa ja kokemusta. Jos ei omakohtaisesti koettuna, niin ainakin lähipiirin kautta tulleena ja lehtien sankaritarinoiden kautta. Onneksi asiasta puhutaan. Toivottavasti avoin puhe auttaa uupuneita ja sitä sivusta seuraavia ymmärtämään itseään ja toisiaan. Ja ehkäpä joitain potentiaalisia uupujia reagoimaan hälytysmerkkeihin ajoissa.

Uupumuksen määritelmissä kuvataan uupumusasteista väsymystä, josta ei enää lepäämällä toivu. Eerikan mukaan mitään selkeää uupumuksen persoonallisuusprofiilia ei ole olemassa, mutta voimakkaasti tunnollisuuteen taipuvaisilla ja vaativan persoonallisuustyypin omaavilla riski voi olla suurempi. Itse tunnistan toiseksi selkeäksi uupujien porukaksi sen, joka voisi ottaa motokseen ”Ei voi palaa loppuun, ellei ole ollut liekeissä.” Myös se ihana, mukaansa imaiseva ja antoisa työ voi näännyttää tekijänsä.

Tunnista uupumus hälytysmerkeistä

Univaikeudet, kyynistyminen, ammatillisen itsetunnon aleneminen ja itselle epätyypilliset reaktiot kertovat uupumuksesta. Ystävä kertoi havahtuneensa tilaansa, kun päivä alkoi aamupalapöydässä itkulla. Itkun syyksi riitti se, että kurkkusiivut sämpylän puolikkaalta lipesivät lattialle kesken lehdenluvun. Itku onkin tyypillinen uupuneen reaktio ja tärkeä viesti itselle. Työterveyslääkärin tuolissa itkevälle uupuneelle viisas lääkäri kerran sanoi, että huomaathan, että et pysty edes itkuasi lopettamaan, johon potilas puolustautui, että pystynpäs, olen vain tällainen herkkä ihminen. Ja itki lisää. Hän jäi sairauslomalle, mutta vasta vuosia myöhemmin ja se sairausloma kesti pitkään. Uupumuksen tunnistamista, itselle tunnustamista ja sen hoitoa vaikeuttaa usein oma sisukkuutemme (Joka onkin selvästi ihan oman blogikirjoituksensa arvoinen asia).

Puhtaasti työperäisen uupumuksen takana saattaa olla esimerkiksi piilevä keskittymispulma, kognitiivinen ongelma, joka ei ole aiemmin haitannut, mutta joka työn intensiivistymisen, intensifikaation myötä saattaa alkaa haitata työssä suoriutumista. Ihminen on kokonaisuus ja usein uupumus koskettaa muitakin elämänalueita, joilla voi olla myös osuutensa kuorman kasvattajana. Toisaalta uupumus työssä näkyy väistämättä kotonakin. Kun voimat alkavat olla lopussa, ei enää jaksaisi hoitaa sosiaalisia suhteita, jotka taas tunnustetusti lisäisivät hyvinvointiamme. Sitten ollaankin jo noidankehässä.

Uupumus ei kuitenkaan ole pelkkää “mielen asiaa”.  Eerika tahtoo muistuttaa meitä uupumuksen ja biologian, esimerkiksi hermoston, yhteydestä. Syyllistymisen ja itsensä muihin vertaamisen sijaan olisi hyvä muistaa, että jokaisella meillä on oma elämänhistoriamme ja sen myötä eri kokemukset, mutta myös biologiset reunaehdot. Ei kai kukaan piiskaa haimaansa tuottamaan insuliinia, jos se ei siihen pysty. Tai tunne itse epäonnistuneensa, jos on perimässään saanut korkean verenpaineen tai likinäköisyyden. Uupumisen kanssa olemme ankarampia itsellemme.

Mitä uupumukselle voi tehdä?

Jos Eerikalta kysytään, hän laittaisi jokaisen työikäisen suomalaisen kerran vuodessa tunniksi työpsykologin sohvalle pohtimaan omaa vointiaan. Ammattilaisen ohjauksessa olisi turvallista kysyä itseltään, että miten minulla ihan oikeasti menee. Tutun väittämän mukaan jokainen työhyvinvointiin käytetty euro tulee takaisin kuusinkertaisena, niin kovin kalliiksikaan tämä panostus tulevaisuuteen ei tulisi. Eerikaa ilahduttaa erityisesti se, miten monet, uransa alkuvaiheessa olevat nuoret aikuiset hakevat apua heti uupumusoireiden ilmaannuttua. He heräävät uupumuksen riskiin ja tahtovat oppia koko tulevaa työuraansa varten. Vaikuttaminen onkin helpompaa silloin, kun uupumus ei ole vielä kroonistunut.

Apuna työuupumuksen ennaltaehkäisyssä ja jaksamisen tukemisessa toimivat Työpaikkapsykologimme palvelut tai Pysäkkityöskentely, jossa tiimi voi yhdessä työskennellä voimavarojensa vahvistamiseksi. Esimerkiksi psykologisen joustavuuden kehittäminen vahvistaa resilienssiä. Se tapahtuu pysähtymällä, tiedostamalla ja harjoittelemalla. Tämä on uniikki prosessi niin yksilön kuin tiimin kannalta. Siksi mielen ammattilaisen apu on tässä erittäin hyödyllinen.

Kirjoittaja on Resilion asiantuntija Anna Klemi, jonka mielestä kahvitauot ovat elintärkeä osa työhyvinvointia.

Resilio 2020