FAQ Työnohjaus
Työnohjaaja on monelle vieras ja vähän harhaanjohtavakin nimeke. Siksi saan usein vastailla mielenkiintoisiin kysymyksiin ja oikein mielelläni vastailenkin. Tässä yleisimmät:
“Tulet siis meille työpaikalle kertomaan, miten meidän pitäisi tehdä työtämme?”
Työnohjaaja ohjaa asiakastaan ohjaamaan omaa työtään, työnjohtaja on aivan eri henkilö.
“Miten ihmeessä voit tuntea kaikki alat, joille teet työnohjausta? “
En tunnekaan. Ilmiöt ja vaikkapa vuorovaikutuksen lainalaisuudet ovat samoja kaikkialla alasta riippumatta. Lisäksi työnohjaaja pyrkii menemään joka kerta paikalle ilman ennakkokäsitystä, olettamatta mitään, ilman valmista sapluunaa. Alan vieraus on myös etu. Se, että täysin ulkopuolinen asiantuntija menee itselleen täysin vieraaseen ympäristöön, hämmästelee ääneen ja puhuu sanoiksi havaintonsa, on ollut ihan erityisen antoisaa näiden asiakkaiden mielestä. Vieras näkee sen, mille itse nopeasti sokeudumme.
“…mutta ilmoituksissa aina etsitään alaa tuntevaa työnohjaajaa?”
Niinpä. On yhteisöjä, esimerkiksi sote- puolen tahoja, jotka hyötyvät case- tyyppisestä työskentelystä ja se taas joskus vaatii sen alan tuntemuksen myös työnohjaajalta.
“Pitääkö olla joku ongelma, että voi tulla työnohjaukseen?”
Jos jokin asia työssä mietityttää, on se riittävä syy työnohjaukselle. Mitä enemmän mietityttää, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa aikaa ryhtyä varaamaan. Mietityttämisen syyt voivat olla hyvin monenlaisia. Niistä pitäneekin kirjoittaa ihan oma bloginsa…
“Onko se kallista?”
Tunnetun laskukaavan mukaan vuoden yksilötyönohjaus maksaa saman, kuin kahden viikon sairausloma.
“Kehtaako siellä puhua pahaa työkaverista?”
Erittäin mielellään, jos siltä tuntuu. Yleensä paha mieli tai turhautuminen pitää puhaltaa ensin pois, että päästään sitä vähentämään. Työpaikoilla on ihan oikeasti vaikeita tyyppejä, jotka vievät voimat muiltakin ja hankalissa tilanteissa toimimiseen ja haastavien ihmisten kanssa toimimiseen voidaan etsiä ratkaisuja työnohjauksessa ja purkaa kuormitusta sitä kautta.
“Vähän huolettaa puhua omista ja firman asioista ulkopuoliselle.”
Työnohjaaja on vaitiolovelvollinen. Lisäksi niin monessa liemessä keitetty, ettei hän ihan pienistä hätkähdä. Ryhmätyönohjauksissa keskustellut asiat jätetään siihen tilaan, jossa niistä on puhuttu, tästä sovitaan ja tähän sitoudutaan aina uuden ryhmän alkaessa. Avoimuutta tarvitaan, että päästään oikeiden asioiden äärelle. Avoimuus kärsii, jos liikaa joutuu miettimään ja kontrolloimaan sanomisiaan. Yksilötyönohjauksessa vaitiolovelvollisuus koskee vain työnohjaaja, asiakas voi ja mielellään saakin keskustella vaikkapa työpaikalla asioista, joita siellä on käsitelty. Niinhän ohjauksesta pääsevät hyötymään ehkä muutkin. Kokemukseni mukaan työnohjauksesta on saatu paljon antoisia, koko yhteisöä hyödyttäviä aiheita työpaikkojen kahvipöytiin.
“Työntekijä pitäisi saada ruotuun, voinko lähettää hänet sinulle kurinpalautukseen? “ t. esihenkilö
Et voi. Joku syy varmasti on työntekijän oireilulla. Jos hän itse toivoo työnohjausta vaikkapa kadonneen motivaation metsästykseen, niin tervetuloa. Jos taas teidän kahden yhteistyö hiertää, niin mielellään tapaan teidät yhdessäkin tai vaikka ensin molemmat erikseen ja sitten yhdessä.
“Kannattaako se oikeasti?”
Kyllä siitä jokainen osallistunut on kertonut hyötyneensä ja useimmat ovat saaneet enemmän kuin osasivat odottaa. Ovesta lähtee yleensä ulos huojentunut, hyvällä tavalla mietteliään, innostuneemman ja rohkaistuneemman oloinen henkilö, kuin joka sinne tuntia aikaisemmin saapui.
Kysymyksiin vastaili Resilion Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työnohjaaja (STOry) Anna Klemi.