Stressi ja uupuminen

Stressin merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille otetaan huomioon edelleen liian vähän. Pitkäkestoinen, kasautuva stressi on haitallista elimistölle, jos palautuminen ei toimi. Pitkäkestoinen stressi voi johtaa vähitellen työuupumukseen. Elimistö myös tottuu kasvavaan kuormitukseen mutta se ei tarkoita, että elimistön kestokyky lisääntyisi. Siksi tapahtuu yllättäviä jaksamisen katkeamisia.

Terveyttä uhkaavan kuormittuneisuuden syntyreitit ovat pitkiä, ja jälkeenpäin tarkastellen riskit ovat tutkimusten mukaan nähtävissä jo vuosia ennen kuin tilanne muuttuu vakavammaksi. Nykykäsityksen mukaiset neljä työuupumuksen oiretta ovat: krooninen väsymys, henkinen etääntyminen työstä ja kokemus kognitiivisen sekä emotionaalisen hallinnan heikentymisestä. Oireet voivat olla seurausta liiallisesta työtaakasta mutta yhtälailla työn merkityksellisyyden katoaminen, työpaikalla syrjään joutuminen tai työn sisällön merkittävät ei-toivotut muutokset voivat johtaa samanlaiseen oirehdintaan.

Uupumisen signaalien varhaisella tunnistamisella työuupumustilanteet eivät pääse yllättämään. Silti näitä yllätyksiä edelleen tulee, vaikka parempi ennakointi olisi mahdollista. Varhaisen välittämisen tarkoitus on aavistaa aiemmin. Siksi on hiukan nurinkurista, että vasta sairauspoissaolot alkavat hälyttää esihenkilöille, kun varhaisempiakin uupumisen merkkejä olisi. Esim. uni- ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Niitä ei välttämättä kukaan huomaa, mutta esihenkilötyöhön kuuluu kysyä, miten työntekijällä menee.

Stressiä kestetään paljonkin, kunhan myös riittävästä palautumisesta pidetään huolta

Uupumistilanteissa pohditaan välillä, johtiko hankalaan tilanteeseen työn vai yksityiselämän kuormitus. Kun työteho alenee tai työkyvyttömyys uhkaa, ei kuitenkaan riitä, että tilannetta tarkastellaan joko-tai- näkökulmasta. Voimakkaan kuormittumisen ja uupumisen tilanteet ovat usein monimutkaisia ja useimmiten niissä voidaan jollakin tavalla auttaa, kunhan ymmärretään tilanne riittävän hyvin.

Kuormittuneisuutta kannattaa selvittää. Sen perusteella voidaan tarjota tukitoimia, joilla tilanne normalisoidaan. Esim. herkkyys on ominaisuus, jota yksilötasolla halutaan helposti peitellä. Sensorinen ja emotionaalinen herkkyys voivatkin johtaa uupumiseen. Työyhteisön psykososiaalisen kuormituksen vaikutukset saatetaan laittaa liiaksi yksilöllisen herkkyyden piikkiin. Voi kuitenkin olla niin, että se, joka ensin oireilee, osoittaa työyhteisön kuormitusta, josta muutkin kärsivät, vaikka oireita ei vielä olisikaan. Siksi yksilötason oireilun pitäisi aina johtaa tarkistamaan tilannetta muunkin yhteisön kannalta. Ennakoiden voidaan parhaassa tapauksessa välttää uupumisten sarja, jolloin yhden toisensa jälkeen voimavarat lopahtavat, johtaen sairauspoissaoloihin vuorotellen. Tällaista näkee valitettavan usein työelämässä.

Stressiä emme voi elämästä poistaa ja sopivassa määrin siitä on hyötyäkin. Uupumiset tulisi kuitenkin voida estää. Ennakoivat signaalit, kuten keskittymis-, muisti- ja univaikeudet sekä korostuneet tunnereaktiot (esim. jatkuva ärtymys, ahdistus), vaikeudet palautua kannattaa ottaa puheeksi esihenkilön kanssa tai työterveydessä (”Huomaan, että en palaudu ja se alkaa vaikuttaa työssä suoriutumiseen”). Näin saadaan negatiivinen kierre ajoissa poikki ja vältetään negatiiviset terveysvaikutukset, joita liiallisella pitkäkestoisella stressillä todistetusti on.

Lyhytterapiassa voit turvallisesti tarkastella omaa jaksamistasi. Psykologin keskustelukäynnillä tilannetta voidaan selvitellä tarkemmin.