Miksi ihmeessä kamppailen jaksamisen kanssa, vaikka tiedän paljon siitä, mitä hyvinvointi vaatii? Viimeistään, kun jaksaminen loppuu tai on uhattuna, on omakohtaisesti otettava selvää, mistä oma jaksaminen oikeastaan on kiinni. Kysymys on monitahoinen, muutenhan se ei olisi niin ison mittaluokan ongelma yleisemminkin.
Ulkoiset tekijät vaikuttavat jaksamiseen, saatat esimerkiksi tehdä liikaa töitä. Jaksamiseen voi kuitenkin vaikuttaa. Oletko ajan tasalla, siitä mikä tilanteessasi nyt vaikuttaa? Vai meneekö elämä automaattiohjauksella päivästä ja viikosta toiseen. Joskus on myös vaikea tunnistaa, mikä kaikki omalla kohdalla jaksamiseen keskeisesti vaikuttaa. Joskus kyse on myöntämisestä: itselleen ei ole valmis myöntämään, että elämässä on liikaa. Elämäntilanteet myös muuttuvat iän karttumisen myötä: mikä ennen sujui vaivatta, onkin nyt kompastuskivi. Kuormittuminen ja palautuminen ovat yksilöllisiä. Vertailu muihin johtaa hakoteille, oma jaksaminen ei voi perustua siihen, että muutkin jaksavat.
Jaksamiseen liittyvä oireilu, uupumusasteinen väsymys, henkinen etääntyminen ennen tärkeiksi koetuista asioista, keskittymis- ja muistivaikeudet, emotionaaliset vaikeudet, yrittävät pysäyttää sinut laittamaan asiat paremmin kohdalleen. Sitä ei valitettavasti kukaan voi tehdä puolestasi, mutta voimme auttaa, jos koet olevasi hukassa.
Yksilölle
Jaksamisen haasteita on usein vaikea ratkaista puuttumatta yhtään työmäärään, työn sisältöihin ja johtamiseen. Usein jaksamiseen vaikuttavien asioiden kanssa työskennellään silti kuitenkin lähinnä yksilöille suunnatuissa palveluissa. Onneksi jo silläkin voimme vaikuttaa moneenkin jaksamista heikentävään teemaan. Jaksamisen pulmien kohdalla tutkailemmekin yleensä meneillään olevaa elämänvaihetta, palautumisen keinoja siinä, työn ja muun elämän tasapainoa sekä omaa suhdetta eri asioihin kuten työhön, vapaa-aikaan, perhetilanteeseen tai muihin tärkeisiin elämän osa-alueisiin. Monesti omien sisäistettyjen vaatimusten epärealistisuus tietyssä elämänvaiheessa avautuukin uudella tavalla. Vaatimuksia olisi hyvä pystyä kohtuullistamaan.
Itsekriittisiin odotuksiin liittyy usein myös hankalia tunteita (esim. riittämättömyys), joiden kanssa on tultava toimeen. Jaksamista kuormittaakin hoidettavien asioiden lisäksi negatiivisten tunteiden lasti. Tunteiden kanssa työskentely vaatii aikaa ja tilaa käsittelylle ja ajatusten/ asenteiden muuttumista. Tunne on toimintayllyke, eli ohjaa meitä toimimaan tietyllä tavalla. Jos ahdistaa, saatamme suorittaa varmuuden vuoksi enemmän kuin oikeasti jaksamme. Kun tulee mahdolliseksi saada kiinni varsinaisesta tunteesta ahdistuksen taustalla, esim. huolesta, tai pelosta, on mahdollista suunnata toimintaa eri tavalla. Jaksamisen ydin on saada voimavarat ja suoritukset tasapainoon. Liialliseen suorittamiseen liittyy mielen monitahoinen prosessi, jossa ajatukset, tunteet, motivaatio ja tahto vaikuttavat. Mitä enemmän tätä ymmärrät ja ohjaat omaa toimintaasi, sitä paremmin jaksat. Myös fyysinen ja henkinen kunto vaikuttaa siihen, mitä jaksamme. Voikin olla tarpeen päivittää suunnitelmaa sen osalta, kuinka jaksamista voisi parantaa.
Esihenkilölle
Hyvinvointia uhkaavan kuormittuneisuuden syntyreitit ovat pitkiä ja tutkimusten mukaan riskit ovat nähtävissä jo vuosia ennen kuin tilanne muuttuu vakavammaksi. Työuupumustilanteet yllättävät yhteisöissä, vaikka parempi ennakointi olisi mahdoll
ista. Nykykäsityksen mukaiset neljä työuupumuksen oiretta ovat: krooninen väsymys, henkinen etääntymisen työhön ja kokemus kognitiivisen ja emotionaalisen hallinnan heikentymisestä. Autamme aavistamaan tilanteet ennakoivasti ennen kuin ollaan liian pitkällä ja tuemme yksilöitä kohti voimavarojen palauttamista.
Uupumisen tilanteissa pohditaan välillä, johtaako hankalaan tilanteeseen työn vai yksityiselämän kuormitus, ja keskitytäänkö työssä järki- vai tunnetekijöihin. Kun työtehon alenee tai työkyvyttömyys uhkaa, ei kuitenkaan riitä, että tilannetta tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Inhimilliset tilanteet ovat usein monimutkaisia ja useimmiten niissä voidaan auttaa, kun ymmärretään tilanne riittävän hyvin.
Esihenkilö on usein oman jaksamisensa kanssa puun ja kuoren välissä. Moni huolehtii kyllä alaisistaan, ja venyy erilaisten toiveiden ja odotusten välillä tinkien omasta palautumisestaan. Oma jaksaminen jää pienemmälle huomiolle, mikä voi heijastua esimerkiksi kykyyn olla vuorovaikutuksessa haastavissa hetkissä rakentavalla tavalla. Esihenkilörooli on usein myös yksinäinen, ja moni hyötyisi mahdollisuudesta pohtia sekä haasteita että onnistumisia esimerkiksi työnohjauksessa. Toisen kanssa keskustelu mahdollistaa laajemman perspektiivin ja uusien näkökulmien saamisen. Keskustelun asiantuntija osaa myös haastaa oikealla tavalla.
Työyhteisölle
Työyhteisön jaettu todellisuus on avainasemassa jaksamisen suhteen. Moni kokee, että juuri hyvä työporukka ja työpaikan ihmissuhteet auttavat jaksamaan kaiken keskellä. Hyvä yhteishenki ja psykologisesti turvallinen ympäristö ovat voimavara. Toisaalta hyvänkin työyhteisön sisällä jaksamiseen liittyvä keskustelu jää usein kiireestä voivottelemiseksi ilman että paneudutaan kunnolla siihen, mitkä kaikki tekijät työyhteisön vuorovaikutuksessa, työn sisällöissä ja johtamisessa jaksamiseen vaikuttavat, ja mistä kaikesta kiire ja paine itse asiassa syntyykään. Avoimessa keskustelussa juuri siihen tarkoitukseen varatulla ajalla on mahdollista paneutua työyhteisössä eläviin tulkintoihin, odotuksiin ja asenteisiin sekä käytännön työn prosesseihin.
Toisaalta jaksamisen haasteiden taustalla on usein juuri työyhteisöön ja vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä. Asioilla on tapana myös kasautua. Kuormittuessa ajatukset kapenevat ja tunteiden säätely hankaloituu. Neutraaliksikin tarkoitettua viestintää tulee ehkä tulkittua negatiivisin silmälasein, ja väärinkäsityksiä voi alkaa kertyä. Vuorovaikutuksen hankaloituessa työ itsessäänkin on taipumus hankaloitua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Johdolle
Jaksamiseen liittyvät teemat linkittyvät suoraan myös työn tuottavuuteen. Työhyvinvointi ei kohene yksittäisillä tyhy-päivillä, vaan sitä rakennetaan työyhteisön arjessa päivittäin. Jaksamisen haasteista puhuttaessa sairauspoissaolot ovat liian myöhäinen hätäsignaali. Paras malli on, jos hyvinvointia rakennetaan kokonaisvaltaisesti, ja siitä kantavat vastuuta sekä yksilöt että organisaatio.
Strategiseen hyvinvoinnin ja työkyvyn – eli jaksamisen – johtamiseen kuuluu hyvinvoinnin signaalien kuuntelu ja mittaaminen. Kokemuksemme mukaan varhaisen välittämisen käytännöt on prosessitasolla luotu monessa organisaatiossa mutta niiden toteuttamisen tavoissa on kehitettävää. Tarvitaan vastauksia kysymykseen “Mistä tiedämme kuinka henkilöstömme oikeasti voi?” Näiden vastausten hankkimiseen ei riitä vuosittainen työhyvinvointi-barometri. Uskottavan tilannekuvan luomiseksi tarvitaan laadullista tietoa, jota saadaan vain kysymällä henkilöstöltä. Kun kysyjä ymmärtää työn ja organisaation kokonaisuuden asiantuntijana, saadaan aikaan luotettavampi tilannekuva kehittämistyön tueksi.
