Sisällöltään kiinnostava tietotyö on monin tavoin mielekästä mutta se haastaa aivoja ja hallitsemattomana jaksamista. Tietotyö vaatii yhä enemmän sekä kognitiivista että emotionaalista hallintaa, vaikka voisimmekin käyttää teknologiaa apuna.

Liialliselle kuormittumiselle altistuu, jos tietotyötaidot ovat puutteelliset tai työympäristö on levoton. Tietotyön toimivuuden kannalta tärkeitä asioita ovat yksilön ja tiimin työtavat, palaverikäytännöt sekä informaatiotulvien hallinta. Tietotyön haasteisiin on mahdollista vastata kognitiivisen ergonomian keinoin.

Tietointensiivisessä työssä aivotyötä on johdettava

Hyvä kognitiivinen ergonomia varmistaa työn tuottavuuden, työ sujuu eikä jäädä kiinni epäolennaisuuksiin. Kognitiivista ergonomiaa tuetaan johtamalla toimintaa myös aivotyön näkökulmasta. Se tarkoittaa toimivia työn ja organisoitumisen rakenteita ja käytäntöjä. Sen lisäksi tarvitaan kognitiivisen ergonomian taitoja sekä yksilöinä että yhteisönä. Rajaaminen on aivotyön johtamisen tärkeä teema. Esihenkilö tukee työn ajallista ja paikallista hallintaa sopimalla työajan ja lähi-/etätyön käytäntöjä. Yhtä lailla työn sisällön ja määrän rajaamisessa työntekijät tarvitsevat tukea. Esim. säännölliset keskustelut, joissa työhön liittyvistä konkreettisista odotuksista puhutaan, ovat keskeinen aivotyön johtamisen työkalu. Saatavilla olemisen rajaaminen on myös olennaista. Monenlaiset viestivälineet tuottavat jatkuvaa virtaa, joka herkästi imaisee mukaansa.

Oman työn johtaminen

Oman työn ja työajan rajaaminen, informaation hallinta, ajankäytön haasteet sekä jatkuvat keskeytykset vaativat nykytyöelämässä tietoista paneutumista. Rajaaminen on yllättävän vaikeaa. On jatkuvia houkutuksia joko uteliaisuuden tai paineen ohjailemina. Oman työn johtaminen on siis oikeastaan mielen johtamista siinä mielessä, että on mietittävä, kuinka reagoi tai suojautuu jatkuvilta ärsykkeiltä, kuinka paljon on saatavilla muille ja missä määrin on saatava keskittyä omiin tärkeisiin töihin. Tietointensiivisen aivotyön tekeminen ei useimmilta onnistu automaattiohjauksella. Jos omaa työtään ei tietoisesti johda, löytää itsensä helpostikin selaamasta pikaista reagointia odottavia viestejä.

Kognitiivinen ergonomia

auttaa suunnittelemaan työtä niin, että toimintatavat tukevat ihmisen tiedonkäsittelyä. Informaatiota tulvivassa työelämässä on keskityttävä oman työnkuvan tärkeimpien tehtävien hahmottamiseen ja ennakointiin, työn suunnitteluun ja priorisointiin, sekä keskeytysten ja yllätysten hallintaan. Tämä on aivojen kannalta varsin vaativa kokonaisuus, on jäsennettävä mitä eri tasoisia asioita olisi saatava hoitumaan, mitä välineitä, manuaalisia tai teknisiä, kannattaisi käyttää, miten suhtautua aikaan ja työn odotuksiin, on yritettävä ja erehdyttävä ja yritettävä uudelleen. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja kykyä muuttaa toimimattomia tapoja toimivammiksi.

Aivotyön asiantuntija voi auttaa tunnistamaan työn kognitiiviset vaatimukset ja kehittämään uusia toimintatapoja työssä jaksamiseen. Tähän tarvitaan näkökulmia niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Aivotyön johtaminen ottaa nämä tarpeet huomioon ja mahdollistaa kognitiivisesti ergonomisen työn tekemisen ja työympäristön. Aivotyönohjaus auttaa löytämään itselle sopivat työtavat. Aivotyöselvityksellä taas kartoitetaan työyhteisön nykytilanne. Lue lisää aivotyön teemoista.

The post Aivotyön johtaminen appeared first on Resilio.

Itsekin aivot omistavana ja hetkittäin niiden terveydestä huolestuneena halusin kuulla, mitä annettavaa neuropsykologialla on työelämälle ja mitä tarkoittaa kognitiivinen ergonomia. Haastattelin Resilion neuropsykologiaan erikoistuvaa psykologia Emmi Nousiaista aiheesta. ”Neuropsykologialla tarkoitetaan ymmärrystä aivoista, kognitiivisista toiminnoista ja niiden suhteesta ihmisen käyttäytymiseen”, hän kertoo. Valtaosassa nykypäivän töitä ihminen ja ihmisaivot ovat tärkein työn tekemisen väline, jonka hyvinvoinnista ja tehokkuudesta olisi hyvä pitää huolta. Aivojen hyvinvointiin voisi investoida samalla lailla kuin vaikkapa koneiden hankintaan ja huoltoon. ”Neuropsykologia tarjoaa tähän tieteelliseen näyttöön ja ymmärrykseen perustuvia keinoja”, Emmi summaa. ”Kognitiivinen ergonomia taas pyrkii muokkaamaan työtä ja työn tekemisen tapoja aivoille sopivaksi.”

Emmin kuvailemana aivot kuulostavat kiehtovalta laitokselta, mutta hienoudestaan huolimatta ne eivät ole pysyneet kaikilta osin kehityksen kelkassa. Siirtyminen tietoyhteiskuntaan muutama kymmenen vuotta sitten vaatii aivoilta sopeutumista, jossa meidän on niitä autettava. ”Aivojen näkökulmasta olemme edelleen keräilijä- metsästäjiä, emme tietotyötä tekeviä multitaskaajia”, Emmi kertoo. Työelämä on välillä yhtä silppua ja keskeytystä keskeytyksen perään. Ei tarvitakaan neuropsykologia kertomaan, että se rasittaa, sen tuntee ihan omassa olossaan, usein kiristyneenä pinnana.

Aivotyö ei ole haitallista, mutta kiire ja intensiteetti heikentää ajattelun laatua

Lohdullista on, että aivot eivät varsinaisesti kärsi käytöstä, ne on luotu ajattelua varten. Aivotyö itsessään ei ole vaarallista tai edes haitallista, mutta liiallisesta työn määrästä ja intensiteetistä sekä palautumisen puutteesta usein aiheutuva krooninen stressitila on myrkkyä aivoille. ”Kiireellä ja paljon” ei ole aivojen toiminnan kannalta yleensä tehokkainta tai ainakaan laadukkainta. Aivot tulkitsevat kiireen usein uhaksi, ja huolestuttavissa tilanteissa ”liskoaivomme”, eli varhaisemmat, alemmat aivojen osat aktivoituvat hälytysvalmiuteen. Tällöin ajattelu kapenee, ja kokonaisuuden hahmottaminen ja pidemmän tähtäimen suunnittelu vaikeutuu. Aivot toimivat parhaiten rentoutuneessa tilassa, etenkin luovuutta vaativassa työssä. Se mikä näyttää tehokkaalta työskentelyltä, ei ehkä aivoja ajatellen olekaan sitä.

Vähän yllättäen Emmi ei kuitenkaan tuominnut töiden tuomista kotiin, sitä että iltalenkillä saatan miettiä huomisen päivän työkuvioita. Ehkä sitä ei olisi edes realistista vaatia nykyisenlaisessa työelämässä. Nykyajan tietotyötä on vaikea laittaa raameihin, ja jättää töitä työpaikalle, etenkin nyt, kun työt tehdään koronan vuoksi pääosin kotona. ”Tärkeintä on huolehtia palautumisesta ja antaa itselleen lupa myös työskennellä välillä pienemmällä intensiteetillä tai pitää vaikka pidempi tauko päiväsaikaan”, Emmi summaa. ”Töihin karkaavat ajatukset eivät myöskään saisi haitata kohtuuttomasti vaikkapa perheen kanssa vietettyä aikaa.” Palautuminen vaatii kykyä psykologisesti irrottautua stressinaiheesta. Aivot tarvitsevat myös riittävästi unta, mukavaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita.

Keskustelu Emmin kanssa herätti minut miettimään omaa aivoterveyttäni uudesta näkökulmasta ja päätin tehdä muutaman pienen muutoksen arjessani aivojeni hyväksi. Seuraavassa blogissa tarjoamme lisäksi käytännön vinkkejä oman työn muokkaamiseen kognitiivisen ergonomian keinoin.

Kirjoittaja on Resilion työntekijä Anna Klemi

The post Mitä tekemistä neuropsykologialla on työelämän kanssa? appeared first on Resilio.

Tällä hetkellä tilanne on hieman helpompi. Olemme saaneet vetää henkeä kesän ajan, ja aika on tuonut perspektiiviä ja etäisyyttä kevään kokemuksiin. Pandemiatilanne on edelleen epävarma, mutta meillä on nyt paremmat edellytykset kohdata se, ja suunnitella toimiamme ja työn järjestämistä pidemmällä tähtäimellä.

Etätyö tukee jaksamista, mutta ei sovi kaikkeen

Useat yritykset ovat kertoneet henkilöstön kokemuksen etätöistä olleen pääosin hyvä, ja että valtaosa toivoo etätyömahdollisuuden jatkuvan joko osittain tai kokonaankin myös poikkeusaikojen jälkeen. Etätyön onkin todettu mm. helpottavan työn ja perhe-elämän yhdistämistä ja tuovan lisää keskeytyksetöntä työaikaa keskittymistä vaativiin työtehtäviin. Kommunikaation ja yhteistyön on koettu jopa helpottuneen esimerkiksi maantieteellisesti hajautuneissa työyhteisöissä, kun koko tiimi on tasa-arvoisesti etänä yksittäisten tiimiläisten sijaan. Työmatkoista säästynyt aika näyttää siirtyneen mm. nukkumiseen, mikä tukee hyvinvointia. Organisaatioissa on havahduttu myös mahdollisuuteen säästää tilakuluissa etätöiden lisääntyessä.

Pysyvämmän etätyöloikan kynnyksellä on hyvä kuitenkin muistaa myös kaikki se, mikä laajamittaisessa kotona työskentelyssä menetetään. Sekä työntekijät että esimiehet ovat tuoneet esiin huolta mm. informaalin oppimisen, yhteishengen, yhteenkuuluvuuden ja yhteisen kulttuurin heikentymisestä. Luovuutta ja innovointia on vaikea raamittaa määrämittaisiin palavereihin. Verkon yli on vaikeampi, jopa mahdotontakin ymmärtää sanatonta viestintää, joka on tärkeä osa kommunikointia. Vuorovaikutus on ruudun välityksellä toisaalta jopa intensiivisempää ja raskaampaa kuin luonnossa, ja toisaalta tyhjille mustille ruuduille puhuminen vasta kuluttavaa onkin. Osalla työntekijöistä päivät ovat täyttyneet palavereista palaverin perään. Työn ja vapaa-ajan erottaminen käy vaikeammaksi ja työtä voi olla vaikeampi rajata, kun se on koko ajan fyysisesti käsillä.

Käy nämä asiat läpi ennen pysyvämpään etätyöhön siirtymistä

Ainakin seuraavat kysymykset olisikin hyvä käydä sekä johdon kesken että henkilöstön kanssa läpi, kun etätyön jatkosta sovitaan:

• Mikä osuus työstä sujuu etänä aidosti helpommin ja sujuvammin? Miten sitä voisi jatkossa edelleen tukea?

• Mikä osuus työstä tulee jatkossakin vaatimaan yhteen kokoontumista ja fyysistä yhdessä oloa? Miten se kannattaisi järjestää?

• Missä kanavissa työhön liittyvää keskustelua käydään? Ovatko käytännöt toimivia?

• Kuinka etätyön ergonomia onnistuu? Miten palaverit rytmittyvät sopivasti ja niin, että kaikille jää myös keskeytyksetöntä aikaa?

• Mitä johtamiselta toivotaan?

• Miten varmistetaan kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen? Tarvitaanko lisää yksilöllisiä tapaamisia esim. oman esimiehen kanssa?

Parhaimmillaan koronokriisi tarjoaa mahdollisuuden muokata työn tekemisen ja organisoitumisen tapaa pysyvästi niin, että sekä työntekijöiden hyvinvointi että työn tuottavuus kasvavat. Suunnitelmia on silti hyvä tehdä maltilla ja työntekijöiden toiveita herkällä korvalla kuunnellen, sekä peilaten plussia ja miinuksia organisaation tavoitteisiin ja tehtävään. Uuden työkulttuurin rakentamisessa voi hyödyntää myös vaikkapa työpaikkapsykologia. Autamme mielellämme uuden normaalin edessä.

The post Etätyö on tullut jäädäkseen – miten se pitäisi huomioida? appeared first on Resilio.

lokakuun viimeisenä maanantaiaamuna työelämän ilmiöiden parissa digitaalisen työn ja työn tulevaisuuden gurun, Esko Kilven, luotsaamana. Eskon kirkas ajattelu sai omankin ajatteluni kiipeämään totutuilta poluilta toisenlaisiin uomiin. Tämä ei ole kovin tavanomaista maanantai-aamuilleni. Työskentelyssään Esko kiteyttää taiturimaisen poikkitieteellisesti työn tulevaisuuden onnistumisen edellytyksiä ja murentaa uskomuksia, jotka voivat estää meitä näkemästä olennaista. Eteenpäin katsominen on mielenkiintoista mutta vaikeaa. Arvelen tarvittavan riittävää perspektiiviä taaksepäin mutta samalla kaavoihin kahlitsematonta ajattelua, jotta näkymät tulevaan voivat hahmottua.

Johtamisen tulevaisuus

Teemamme oli ”Johtaminen on tekniikkalaji – Mitä se tarkoittaa johtajalle tulevaisuudessa?”. Esko johdatti osallistujat innokkaaseen keskusteluun johtamisen arkipäivästä erilaisissa liiketoiminnoissa nyt. Hän haastoi pohtimaan sitä, mihin johtamisen nähdään kehittyvän, tuoden näkökulmia siitä, mihin maailma on menossa kanssakäymisen, sosiaalisen kompleksisuuden ja digitaalisten käytäntöjen kehittymisen myötä. Minua on aina askarruttanut visionäärisen näkemisen ja operatiivisen arjen yhtälö. Nykyisin, yrittäjänä toimien, tämä mietityttää vain lisää.

Arvo syntyy prosesseissa ihmisten kesken

Erityisen paljon keskustelu liikkui arvon tuottamisessa erilaisten kontekstien maailmoissa. Sosiaalinen todellisuutemme on mutkikas ja monikerroksinen. Se elää ja muuttuu koko ajan, teknologia tuo siihen uutta viikoittain. Päivitämme kontekstitietoisuuttamme jatkuvasti, se on meille ihmisolentoina luontevaakin. Kyky oppia kontekstissa on inhimillisen toiminnan kulmakivi ja aloitamme tämän opin polun ennen kuin opimme kävelemään. Silti on mahdollista, tai enemmän vieläpä todennäköistä kompastua siihen, että emme tiedosta riittävästi.

Johtamisen kompetenssit

Hahmottaminen ja tiedostaminen; tässä kaksi abstraktia taitoa, jotka näen olennaisina johtamisen kompetensseina. Ja jos johtamista ajatellaan tavoitesuuntautuneena toimintana, kattaa se oman toiminnan suunnittelua ja toteuttamista yhtä lailla kuin muista huolta pitämistä. Tulevaisuuden johtaminen edellyttää näitä taitoja entistä enemmän. Ne eivät ole pelkästään yksilön hallussa, vaan ne tapahtuvat aina suhteissa muihin. Elämme interkonnektiivisuuden aikaa enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme rinnakkaisia hahmotuksia ja aikaa tarkastella niitä. Tarvitsemme kirkasta ajattelua tiedostamisen tueksi. Tästä saimme loistavan annoksen marraskuuta käynnistämään. Lämmin kiitos vielä Esko!

Jatketaanko keskustelua johtamisesta? Moderni psykologia tunnistaa kyvyn tarkastalla omaa toimintaa suhteessa muiden toimintaan tärkeänä johtamistaidon lajina. Ota yhteyttä.

The post Johtaminen on tekniikkalaji appeared first on Resilio.

Aivoterveys ja aivotyö ovat esillä enemmän kuin koskaan, ja sitä on alettu tutkia enemmän. Työelämässä korostuvat inhimillisen tiedonkäsittelyn vaatimukset. Vaikka työ ei häviä, tietyt työtehtävät häviävät ja uudet työt ovat ihmisen tiedonkäsittelyn eli kognition kannalta erilaisia kuin ennen. Esimerkiksi perinteinen fyysinenkin työ on muuttunut, ei juuri ole olemassa enää työtä, jossa aivot voisi ”laittaa narikkaan”.

Vaikka työn ja ihmisen välistä kitkaa on jo pitkään tutkittu ja yritetty poistaa, nyt ollaan uuden edessä siinä mielessä, että inhimillisen tiedonkäsittelyn lajityypilliset rajoitukset tulevat vastaan. Huomaamme, ettemme pystykään keskittymään niin intensiivisesti ja häiriöttömästi kuin haluaisimme. Emme pystykään ”multitaskaukseen”, käsittelemään väsymättä samanaikaisesti erilaisia tehtäviä. Koemme epävarmuutta ja riittämättömyyttä, teemme virheitä, emmekä muista asioita kuten olettaisimme.

Tullaan siis uudella tavalla keskeisten kysymysten äärelle: onko työ terveellistä, turvallista ja tuottavaa? Tässä onnistuminen on kiinni inhimillisen potentiaalin vaalimisesta ja tietointensiivisen työn kannalta erityisesti aivotyön toimivuudesta. Voimme valita millä polulla haluamme kulkea: uupumuksen vai työn imun? Hyvä sopusointu inhimillisen tiedonkäsittelyn kyvyn ja työn vaatimusten välillä tukee suotuisaa polkua.

Miten työn vaatimusten ja inhimillisen suoriutumisen sopusointu saavutetaan?

Perinteisen fyysisen työergonomian rinnalla tunnistetaan nykyisin organisatorinen ja kognitiivinen ergonomia. Organisatorinen ergonomia tarkoittaa toimivaa systeemiä työn näkökulmasta. Tällöin erilaiset arkiset kitkat ja epäjatkuvuudet työssä on minimoitu. Voi olla, että juuri tästä syystä tietynlaiset johtamisopit kuten Lean-filosofian mukainen toiminta kiinnostaa monilla toimialoilla. Kysymyksenä on miten saada aikaan hyvä virtaus ja välttää hukka. Kognitiivinen ergonomia puolestaan viittaa tiedonkäsittelyä häiritsevien tekijöiden ymmärtämiseen ja minimointiin. Usein ihminen kokee epäonnistumista ja huonoutta tilanteessa, joka oikeastaan liittyy huonoon ergonomiaan, joko kognitiivisessa tai organisatorisessa mielessä. Tällöin unohdetaan hyvän työsuoriutumisen perusehto: samaan aikaan täytyy riittävässä määrin toteutua niin yksilöllisten taitojen ja motivaation hyödyntäminen kuin toimivat olosuhteet, jotta onnistuminen pyrkimyksissä on mahdollista.

Miten tukea hyvää kognitiivista ja organisatorista ergonomiaa?

Pitkän tähtäimen hyvinvointia tavoiteltaessa oikotietä ei ole, mutta alkuun auttaa tilannekuvan ymmärtämäinen aivotyön kannalta. Tähän on saatu käyttöön uusia työkalujakin kuten Työterveyslaitoksen Aivotyöindeksi-kysely ja Kognitiivisen ergonomian selvitys, joita käytämme muiden menetelmien ohessa. Tilannekuvan pohjalta voidaan valita ne ratkaisut ja toimenpiteet, jotka ovat vaikuttavimpia, ja joiden osalta voidaan näyttää, että tuloksia saadaan. Jokainen työyhteisö on omanlaisensa, yleiset hyvät käytännöt ja periaatteet toimivat vain, jos ne on sovitettu oikein siihen ympäristöön, jossa niitä käytetään. Hyvät kognitiivisen ergonomian käytännöt vaikuttavat suoraan yksilölliseen kokemukseen pystyvyydestä ja onnistumisesta työssä. Ne vaikuttavat suoraan myös työn tuottavuuteen sekä yleiseen työhyvinvointiin.

Pyydä tarjousta Aivotyöindeksi-kyselystä, tai pyydä meidät käymään. Jutellaan lisää tietotyön haasteista.

The post Aivotyön kehittäminen – selätä tietotulva ennen kuin se selättää sinut appeared first on Resilio.