Sisällöltään kiinnostava tietotyö on monin tavoin mielekästä mutta se haastaa aivoja ja hallitsemattomana jaksamista. Tietotyö vaatii yhä enemmän sekä kognitiivista että emotionaalista hallintaa, vaikka voisimmekin käyttää teknologiaa apuna.

Liialliselle kuormittumiselle altistuu, jos tietotyötaidot ovat puutteelliset tai työympäristö on levoton. Tietotyön toimivuuden kannalta tärkeitä asioita ovat yksilön ja tiimin työtavat, palaverikäytännöt sekä informaatiotulvien hallinta. Tietotyön haasteisiin on mahdollista vastata kognitiivisen ergonomian keinoin.

Tietointensiivisessä työssä aivotyötä on johdettava

Hyvä kognitiivinen ergonomia varmistaa työn tuottavuuden, työ sujuu eikä jäädä kiinni epäolennaisuuksiin. Kognitiivista ergonomiaa tuetaan johtamalla toimintaa myös aivotyön näkökulmasta. Se tarkoittaa toimivia työn ja organisoitumisen rakenteita ja käytäntöjä. Sen lisäksi tarvitaan kognitiivisen ergonomian taitoja sekä yksilöinä että yhteisönä. Rajaaminen on aivotyön johtamisen tärkeä teema. Esihenkilö tukee työn ajallista ja paikallista hallintaa sopimalla työajan ja lähi-/etätyön käytäntöjä. Yhtä lailla työn sisällön ja määrän rajaamisessa työntekijät tarvitsevat tukea. Esim. säännölliset keskustelut, joissa työhön liittyvistä konkreettisista odotuksista puhutaan, ovat keskeinen aivotyön johtamisen työkalu. Saatavilla olemisen rajaaminen on myös olennaista. Monenlaiset viestivälineet tuottavat jatkuvaa virtaa, joka herkästi imaisee mukaansa.

Oman työn johtaminen

Oman työn ja työajan rajaaminen, informaation hallinta, ajankäytön haasteet sekä jatkuvat keskeytykset vaativat nykytyöelämässä tietoista paneutumista. Rajaaminen on yllättävän vaikeaa. On jatkuvia houkutuksia joko uteliaisuuden tai paineen ohjailemina. Oman työn johtaminen on siis oikeastaan mielen johtamista siinä mielessä, että on mietittävä, kuinka reagoi tai suojautuu jatkuvilta ärsykkeiltä, kuinka paljon on saatavilla muille ja missä määrin on saatava keskittyä omiin tärkeisiin töihin. Tietointensiivisen aivotyön tekeminen ei useimmilta onnistu automaattiohjauksella. Jos omaa työtään ei tietoisesti johda, löytää itsensä helpostikin selaamasta pikaista reagointia odottavia viestejä.

Kognitiivinen ergonomia

auttaa suunnittelemaan työtä niin, että toimintatavat tukevat ihmisen tiedonkäsittelyä. Informaatiota tulvivassa työelämässä on keskityttävä oman työnkuvan tärkeimpien tehtävien hahmottamiseen ja ennakointiin, työn suunnitteluun ja priorisointiin, sekä keskeytysten ja yllätysten hallintaan. Tämä on aivojen kannalta varsin vaativa kokonaisuus, on jäsennettävä mitä eri tasoisia asioita olisi saatava hoitumaan, mitä välineitä, manuaalisia tai teknisiä, kannattaisi käyttää, miten suhtautua aikaan ja työn odotuksiin, on yritettävä ja erehdyttävä ja yritettävä uudelleen. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja kykyä muuttaa toimimattomia tapoja toimivammiksi.

Aivotyön asiantuntija voi auttaa tunnistamaan työn kognitiiviset vaatimukset ja kehittämään uusia toimintatapoja työssä jaksamiseen. Tähän tarvitaan näkökulmia niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Aivotyön johtaminen ottaa nämä tarpeet huomioon ja mahdollistaa kognitiivisesti ergonomisen työn tekemisen ja työympäristön. Aivotyönohjaus auttaa löytämään itselle sopivat työtavat. Aivotyöselvityksellä taas kartoitetaan työyhteisön nykytilanne. Lue lisää aivotyön teemoista.

The post Aivotyön johtaminen appeared first on Resilio.

Itsekin aivot omistavana ja hetkittäin niiden terveydestä huolestuneena halusin kuulla, mitä annettavaa neuropsykologialla on työelämälle ja mitä tarkoittaa kognitiivinen ergonomia. Haastattelin Resilion neuropsykologiaan erikoistuvaa psykologia Emmi Nousiaista aiheesta. ”Neuropsykologialla tarkoitetaan ymmärrystä aivoista, kognitiivisista toiminnoista ja niiden suhteesta ihmisen käyttäytymiseen”, hän kertoo. Valtaosassa nykypäivän töitä ihminen ja ihmisaivot ovat tärkein työn tekemisen väline, jonka hyvinvoinnista ja tehokkuudesta olisi hyvä pitää huolta. Aivojen hyvinvointiin voisi investoida samalla lailla kuin vaikkapa koneiden hankintaan ja huoltoon. ”Neuropsykologia tarjoaa tähän tieteelliseen näyttöön ja ymmärrykseen perustuvia keinoja”, Emmi summaa. ”Kognitiivinen ergonomia taas pyrkii muokkaamaan työtä ja työn tekemisen tapoja aivoille sopivaksi.”

Emmin kuvailemana aivot kuulostavat kiehtovalta laitokselta, mutta hienoudestaan huolimatta ne eivät ole pysyneet kaikilta osin kehityksen kelkassa. Siirtyminen tietoyhteiskuntaan muutama kymmenen vuotta sitten vaatii aivoilta sopeutumista, jossa meidän on niitä autettava. ”Aivojen näkökulmasta olemme edelleen keräilijä- metsästäjiä, emme tietotyötä tekeviä multitaskaajia”, Emmi kertoo. Työelämä on välillä yhtä silppua ja keskeytystä keskeytyksen perään. Ei tarvitakaan neuropsykologia kertomaan, että se rasittaa, sen tuntee ihan omassa olossaan, usein kiristyneenä pinnana.

Aivotyö ei ole haitallista, mutta kiire ja intensiteetti heikentää ajattelun laatua

Lohdullista on, että aivot eivät varsinaisesti kärsi käytöstä, ne on luotu ajattelua varten. Aivotyö itsessään ei ole vaarallista tai edes haitallista, mutta liiallisesta työn määrästä ja intensiteetistä sekä palautumisen puutteesta usein aiheutuva krooninen stressitila on myrkkyä aivoille. ”Kiireellä ja paljon” ei ole aivojen toiminnan kannalta yleensä tehokkainta tai ainakaan laadukkainta. Aivot tulkitsevat kiireen usein uhaksi, ja huolestuttavissa tilanteissa ”liskoaivomme”, eli varhaisemmat, alemmat aivojen osat aktivoituvat hälytysvalmiuteen. Tällöin ajattelu kapenee, ja kokonaisuuden hahmottaminen ja pidemmän tähtäimen suunnittelu vaikeutuu. Aivot toimivat parhaiten rentoutuneessa tilassa, etenkin luovuutta vaativassa työssä. Se mikä näyttää tehokkaalta työskentelyltä, ei ehkä aivoja ajatellen olekaan sitä.

Vähän yllättäen Emmi ei kuitenkaan tuominnut töiden tuomista kotiin, sitä että iltalenkillä saatan miettiä huomisen päivän työkuvioita. Ehkä sitä ei olisi edes realistista vaatia nykyisenlaisessa työelämässä. Nykyajan tietotyötä on vaikea laittaa raameihin, ja jättää töitä työpaikalle, etenkin nyt, kun työt tehdään koronan vuoksi pääosin kotona. ”Tärkeintä on huolehtia palautumisesta ja antaa itselleen lupa myös työskennellä välillä pienemmällä intensiteetillä tai pitää vaikka pidempi tauko päiväsaikaan”, Emmi summaa. ”Töihin karkaavat ajatukset eivät myöskään saisi haitata kohtuuttomasti vaikkapa perheen kanssa vietettyä aikaa.” Palautuminen vaatii kykyä psykologisesti irrottautua stressinaiheesta. Aivot tarvitsevat myös riittävästi unta, mukavaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita.

Keskustelu Emmin kanssa herätti minut miettimään omaa aivoterveyttäni uudesta näkökulmasta ja päätin tehdä muutaman pienen muutoksen arjessani aivojeni hyväksi. Seuraavassa blogissa tarjoamme lisäksi käytännön vinkkejä oman työn muokkaamiseen kognitiivisen ergonomian keinoin.

Kirjoittaja on Resilion työntekijä Anna Klemi

The post Mitä tekemistä neuropsykologialla on työelämän kanssa? appeared first on Resilio.