Johtaminen on tekniikkalaji

Vietimme inspiroivan aamuhetken…

lokakuun viimeisenä maanantaiaamuna työelämän ilmiöiden parissa digitaalisen työn ja työn tulevaisuuden gurun, Esko Kilven, luotsaamana. Eskon kirkas ajattelu sai omankin ajatteluni kiipeämään totutuilta poluilta toisenlaisiin uomiin. Tämä ei ole kovin tavanomaista maanantai-aamuilleni. Työskentelyssään Esko kiteyttää taiturimaisen poikkitieteellisesti työn tulevaisuuden onnistumisen edellytyksiä ja murentaa uskomuksia, jotka voivat estää meitä näkemästä olennaista. Eteenpäin katsominen on mielenkiintoista mutta vaikeaa. Arvelen tarvittavan riittävää perspektiiviä taaksepäin mutta samalla kaavoihin kahlitsematonta ajattelua, jotta näkymät tulevaan voivat hahmottua.

Johtamisen tulevaisuus

Teemamme oli ”Johtaminen on tekniikkalaji – Mitä se tarkoittaa johtajalle tulevaisuudessa?”. Esko johdatti osallistujat innokkaaseen keskusteluun johtamisen arkipäivästä erilaisissa liiketoiminnoissa nyt. Hän haastoi pohtimaan sitä, mihin johtamisen nähdään kehittyvän, tuoden näkökulmia siitä, mihin maailma on menossa kanssakäymisen, sosiaalisen kompleksisuuden ja digitaalisten käytäntöjen kehittymisen myötä. Minua on aina askarruttanut visionäärisen näkemisen ja operatiivisen arjen yhtälö. Nykyisin, yrittäjänä toimien, tämä mietityttää vain lisää.

Arvo syntyy prosesseissa ihmisten kesken

Erityisen paljon keskustelu liikkui arvon tuottamisessa erilaisten kontekstien maailmoissa. Sosiaalinen todellisuutemme on mutkikas ja monikerroksinen. Se elää ja muuttuu koko ajan, teknologia tuo siihen uutta viikoittain. Päivitämme kontekstitietoisuuttamme jatkuvasti, se on meille ihmisolentoina luontevaakin. Kyky oppia kontekstissa on inhimillisen toiminnan kulmakivi ja aloitamme tämän opin polun ennen kuin opimme kävelemään. Silti on mahdollista, tai enemmän vieläpä todennäköistä kompastua siihen, että emme tiedosta riittävästi.

Johtamisen kompetenssit

Hahmottaminen ja tiedostaminen; tässä kaksi abstraktia taitoa, jotka näen olennaisina johtamisen kompetensseina. Ja jos johtamista ajatellaan tavoitesuuntautuneena toimintana, kattaa se oman toiminnan suunnittelua ja toteuttamista yhtä lailla kuin muista huolta pitämistä. Tulevaisuuden johtaminen edellyttää näitä taitoja entistä enemmän. Ne eivät ole pelkästään yksilön hallussa, vaan ne tapahtuvat aina suhteissa muihin. Elämme interkonnektiivisuuden aikaa enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme rinnakkaisia hahmotuksia ja aikaa tarkastella niitä. Tarvitsemme kirkasta ajattelua tiedostamisen tueksi. Tästä saimme loistavan annoksen marraskuuta käynnistämään. Lämmin kiitos vielä Esko!

Jatketaanko keskustelua johtamisesta? Moderni psykologia tunnistaa kyvyn tarkastalla omaa toimintaa suhteessa muiden toimintaan tärkeänä johtamistaidon lajina. Ota yhteyttä.

Aivotyön kehittäminen – selätä tietotulva ennen kuin se selättää sinut

Miksi aivotyöstä puhutaan nyt niin paljon?

Aivoterveys ja aivotyö ovat esillä enemmän kuin koskaan, ja sitä on alettu tutkia enemmän. Työelämässä korostuvat inhimillisen tiedonkäsittelyn vaatimukset. Vaikka työ ei häviä, tietyt työtehtävät häviävät ja uudet työt ovat ihmisen tiedonkäsittelyn eli kognition kannalta erilaisia kuin ennen. Esimerkiksi perinteinen fyysinenkin työ on muuttunut, ei juuri ole olemassa enää työtä, jossa aivot voisi ”laittaa narikkaan”.

Vaikka työn ja ihmisen välistä kitkaa on jo pitkään tutkittu ja yritetty poistaa, nyt ollaan uuden edessä siinä mielessä, että inhimillisen tiedonkäsittelyn lajityypilliset rajoitukset tulevat vastaan. Huomaamme, ettemme pystykään keskittymään niin intensiivisesti ja häiriöttömästi kuin haluaisimme. Emme pystykään ”multitaskaukseen”, käsittelemään väsymättä samanaikaisesti erilaisia tehtäviä. Koemme epävarmuutta ja riittämättömyyttä, teemme virheitä, emmekä muista asioita kuten olettaisimme.

Tullaan siis uudella tavalla keskeisten kysymysten äärelle: onko työ terveellistä, turvallista ja tuottavaa? Tässä onnistuminen on kiinni inhimillisen potentiaalin vaalimisesta ja tietointensiivisen työn kannalta erityisesti aivotyön toimivuudesta. Voimme valita millä polulla haluamme kulkea: uupumuksen vai työn imun? Hyvä sopusointu inhimillisen tiedonkäsittelyn kyvyn ja työn vaatimusten välillä tukee suotuisaa polkua.

Miten työn vaatimusten ja inhimillisen suoriutumisen sopusointu saavutetaan?

Perinteisen fyysisen työergonomian rinnalla tunnistetaan nykyisin organisatorinen ja kognitiivinen ergonomia. Organisatorinen ergonomia tarkoittaa toimivaa systeemiä työn näkökulmasta. Tällöin erilaiset arkiset kitkat ja epäjatkuvuudet työssä on minimoitu. Voi olla, että juuri tästä syystä tietynlaiset johtamisopit kuten Lean-filosofian mukainen toiminta kiinnostaa monilla toimialoilla. Kysymyksenä on miten saada aikaan hyvä virtaus ja välttää hukka. Kognitiivinen ergonomia puolestaan viittaa tiedonkäsittelyä häiritsevien tekijöiden ymmärtämiseen ja minimointiin. Usein ihminen kokee epäonnistumista ja huonoutta tilanteessa, joka oikeastaan liittyy huonoon ergonomiaan, joko kognitiivisessa tai organisatorisessa mielessä. Tällöin unohdetaan hyvän työsuoriutumisen perusehto: samaan aikaan täytyy riittävässä määrin toteutua niin yksilöllisten taitojen ja motivaation hyödyntäminen kuin toimivat olosuhteet, jotta onnistuminen pyrkimyksissä on mahdollista.

Miten tukea hyvää kognitiivista ja organisatorista ergonomiaa?

Pitkän tähtäimen hyvinvointia tavoiteltaessa oikotietä ei ole, mutta alkuun auttaa tilannekuvan ymmärtämäinen aivotyön kannalta. Tähän on saatu käyttöön uusia työkalujakin kuten Työterveyslaitoksen Aivotyöindeksi-kysely ja Kognitiivisen ergonomian selvitys, joita käytämme muiden menetelmien ohessa. Tilannekuvan pohjalta voidaan valita ne ratkaisut ja toimenpiteet, jotka ovat vaikuttavimpia, ja joiden osalta voidaan näyttää, että tuloksia saadaan. Jokainen työyhteisö on omanlaisensa, yleiset hyvät käytännöt ja periaatteet toimivat vain, jos ne on sovitettu oikein siihen ympäristöön, jossa niitä käytetään. Hyvät kognitiivisen ergonomian käytännöt vaikuttavat suoraan yksilölliseen kokemukseen pystyvyydestä ja onnistumisesta työssä. Ne vaikuttavat suoraan myös työn tuottavuuteen sekä yleiseen työhyvinvointiin.

Pyydä tarjousta Aivotyöindeksi-kyselystä, tai pyydä meidät käymään. Jutellaan lisää tietotyön haasteista.

Visiona suomalaisen työelämän pelastaminen

Mitä pelastettavaa voi olla suomalaisessa työelämässä, joka arvotetaan maailman parhaimmistoon? Suomalainen työelämä ulottuu jo jokaiseen maailman kolkkaan. Kokemukset siitä eivät ole läheskään aina työn ilon sävyttämiä. Näitä tarinoita kuuntelen arkityössä usein. Silti suomalainen työelämä ymmärtää hyvän päälle. Se ymmärtää myös, että työelämäkokonaisuus on tärkeä. Tästä näkökulmasta työssä uupuminen ei ole vain yksilön ongelma, vaan olosuhteiden tulos. Kokonaiskuvan hahmottaminen on olennaista.

Työelämään liittyy edelleen kärsimystä, jota pitää vähentää

Pääsääntöisesti hyvin pärjääminen ei tarkoita, etteikö kehitettävää olisi. Neljännes työelämässä mukana olevista oireilee uupumista ja kyynistymistä. Onko neljännes riittävän paljon tehdä asialle jotakin? Minusta tilastojen kohdalla unohtuvat heijastevaikutukset. Vaikka et itse olisi kärsimyksen keskiössä, mitä kokonaisuudelle tekee se, että yhteisössä on todellisia kipupisteitä? Juuri nyt puhutaan myötätunnosta työelämässä. Sitä tarvitaan, sillä työelämän kärsimystarinat ovat karuja. Vaikka työpaikkakiusaaminen on lailla kielletty, puuttuminen epäasialliseen toimintaan on edelleen hankalaa. Kiusaamisessa suomalainen työelämä on eurooppalaisen työelämätutkimuksen mukaan pärjännyt. Ehkä meillä rohjetaan nostaa asia esiin.

Työn tekijöiden tarinat kertovat edelleen kokemuksista, joissa kohdataan haluttomuutta ratkaista yhteistyön ongelmia. Pelottelu, mollaaminen, vähättely, ideoiden alas ampuminen, epäoikeudenmukaisuus, ilmapiirin myrkyttäminen ja vaikeneminen osataan nimetä toistuvina ilmiöinä, kun epäkohdista päästään keskusteluun. Samaan hengen vetoon kaikkea tätä vähätellään. Todetaan, että valittajat valittavat aina. Kuitenkin suomalaisia edelleen luonnehditaan hammasta pureviksi sisukkaiksi olennoiksi, jotka eivät vähästä marise. Missä se totuus taas luuraa?

Psykologinen turvallisuus on luovuuden ja uuden oppimisen kivijalka

Olisiko kyse kuitenkin kohtaamisista? Se on vaikea taito silloin kun lisätään työelämän painekertoimia. Päämääristä ja aikatauluista, joissa niihin pyritään, on helppo päästä vastakkainasetteluun. Vaikka yhteinen päämäärä olisikin selvillä, syntyy käsityseroja tavoista, miten päämäärää kohti pitäisi kulkea. Kun lisätään mausteeksi henkilökohtaisia agendoja ja pätemisen tarpeita, niin kiehumispiste alkaa olla lähellä.

Periaatetasolla on helppo vedota rakentavaan yhteistyöhön ja työyhteisötaitoiseen toimintaan; ollaan aikuisia töissä ja jätetään tunteet kotiin. Ryhmädynamiikka ei kuitenkaan tottele teoriaa. Se noudattaa muita lainalaisuuksia ja tuottaa yllätyksiä. Kohtaamisen ja joustavuuden taidot, rohkeus ottaa vaikea asia puheeksi ovat niitä työvälineitä, joilla pärjää. Niiden avulla lisätään psykologista turvallisuutta. Ahdistus ja epävarmuus johdattavat pelon, yhden vahvimman perustunteen äärelle. Mutta jos ei pelota, ei rohkeudellekaan ole käyttöä. Rohkeus vaatii pelon tullakseen todeksi.

Jatketaanko keskustelua työelämäilmiöistä? Ota yhteyttä.